maanantai 4. elokuuta 2014

Painavaa asiaa


En ole koskaan ollut läski. En ole ollut ikinä ylipainoinen. En ole ollut edes erityisen pullava. Olen ollut löysä, muodoton (tosin pyöreä on muoto!) ja ryhditön. En ole koskaan pitänyt vartalostani, mutta siedän sitä. Joudun elämään sen kanssa ja se minun. Kohtelen ruumiillista temppeliäni kehnosti syömällä roskaruokaa, istumalla huonossa asennossa tietokoneen ääressä ja tupakoimalla satunnaisesti. Muutoksia on kuitenkin tapahtunut, hitaasti mutta varmasti. Tähänkin asiaan on vaikuttanut suuresti ihminen, jolle kelpaan kiloineni ja raskausarpineni. Kun vielä voisin nähdä itseni samalla tavalla!
Kyproksella viime kesänä.

Kuten moni muukin, tein vuoden alussa uudenvuodenlupauksen kilojen pudottamisesta. Ystäväni avustuksella aloitin saliharjoittelun ja tykästyin siihen kovasti. Yliopiston sali on  ilmainen(!!!), miinuksena tosin siellä parveilevat liikunnanopiskelijamisut ja punttipenat, joiden lihakset ovat perkeleen pinkeät. Olen kateellinen ja samalla hieman pelokas. Jos vahingossa hipaisen heitä, pingahtaisin varmaan pitkin seiniä. Saleilun ohessa kävin ja käyn edelleen lenkillä. En syö kokonaista suklaalevyä illassa, mutta ruokavalioni ei myöskään koostu pelkästä kanasta ja proteiinisiitä ja proteiinitästä (no okei, kyllä minä niitä patukoita joskus vedän. Ovat pirun hyviä ja ehkä vähän terveellisempiä kuin ainaiset bountyt ja daimit.) Mikään salifitnesskissa minusta ei tullut eikä toivottavasti tule. Kuvia kehittymisestä olen silloin tällöin ottanut pysyäkseni kartalla muutoksista, mutta esimerkiksi instagramiini en jaksa jokaista habatreeniä tallentaa. Olisikin joku haba mitä kuvata :D





Olen laihtunut tammikuusta lähtien noin kuusi kiloa. Huomaan muutoksen itse lähinnä katselemassa vaikkapa noita lomakuvia, jotka aiheuttavat inhoreaktion. Peiliin katsomalla näen toki esimerkiksi vähärasvaisemmat olkapääni ja hieman paremmin erottuvat solisluut, mutta negatiivinen minäkuva ei ole häipynyt samaa tahtia kilojen kanssa. Tavoitteenani ei ole pudottaa kymmentä kiloa ja näyttää kuihtuneelta hääpäivänäni, vaan saavuttaa vihdoinkin tila, jossa minun on hyvä olla. Puntarilla tulee käytyä harvoin, sillä minulle peili kertoo enemmän kuin lukema näytöllä. Tiedän kuitenkin, että rasvaa on lähtenyt ja hieman lihasta on tullut tilalle yksinkertaisesti syömällä terveellisemmin ja liikkumalla enemmän.


Ennen - Jälkeen (Anteeksi eroottiset alusvaatteeni ja söpöt rusketusrajat -iu )

Suunnitelma B on hankkia epämukavasti puristavat mutta ihanasti timmintävät aluspöksyt mekon alle, jos vaikka satun tässä välissä jotenkin kummasti plösähtämään. Kaunis, mahan kohdalta tiukka merenneitomallinen mekko ja pömpöttävä alavatsa ei ole kovin hyvä yhdistelmä :D häidenalusviikolla voisi pitää jonkinlaisen puurokuurin, ettei turvotus vaivaisi tärkeänä päivänä.

ps. tilasin kivan turhakkeen, häälaukun. En tiedä tuleeko käytettyä, mutta tilasin koska halpa (12e). Kiitos ebay ^___^ (anteeksi paska pikselimössökuva. En jaksa. Väsyttää.)


                                          

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti