tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kuulumisia

Olenpas ollut kerrassaan kakka bloggaaja! Tähän läpätystä töistä ja urheilusta ja väsymyksestä ja plaaplaa. Tosiasiassa olen joko unohtanut tai potenut huonoa omaatuntoa kirjoittamattomuudesta ja päättänyt olla tulematta koko blogiin. Asiaan!

Koska olen nykyään työn raskaan raataja, voin ostaa kivoja juttuja häitä varten. Rahaa pitäisi toki säästää myös koko ensi lukukautta ajatellen, mutta toisaalta nostan joka tapauksessa opintolainaa alahuuli väristen, joten enpä jaksa siitä juuri stressata. Tammikuussa on tulossa opintomatka Roomaan - siitä koulu onneksi sponssaa osan. Lisäksi äiti lupasi antaa sitä varten hieman euroja :--)

Pienen taukoni aikana tapahtuneita asioita:
- Ystävän häät (jälkimainingeista tulossa oma postaus)
- Viikot töissä ja viikonloput röhnöttämässä sulhon luona kotosalla
- Varattiin kirkko!!!!!! 06.06.2015 klo.15.00 on meidän siunaus. Koska pieni paikkakunta ja ajoitus, sain valita mieleiseni ajan. Haluamme aloittaa kirkonmenot "vasta" kolmelta, koska sulhon suku joutuu ajaa pitkän matkan Suomen toiselta laidalta kotipaikkakunnalleni. Eikä tarvi herätä niin aikaisin. Jos nyt saan edes unta. Kuvien ottokin voidaan järjestää puoliltapäivin, kun aurinko (joka saa luvan paistaa kyseisenä päivänä!) porottaa suoraan zeniitistä silmään.
- Koitin hääpukua päälleni. Se on liian iso. OLEN LAIHTUNUT. Tai kiinteytynyt. Us-ko-ma-ton-ta! Salilla käyminen ja lenkkeily ovat tuottaneet tulosta :) (ostin mekon siis tammikuussa). Onneksi ystäväpiirissä on käsistään kätevä neito, joka osannee kaventaa mekon. Sitten pitää toivoa, että pysyn samoissa mitoissa.
- Emme ole vieläkään nähneet juhlapaikkaa sisältä... tuntuu, että tästä blogista on tullut valitan-täällä-juhlapaikasta-blogi :D Noh, elokuussa ilmeisesti sitten...
- Kutsuvieraslistaa korjattu, uusi lukema n. 60-70 ihmistä



Kuinka moni muuten pahastuu, jos laitan siunaustilaisuuteen pitkän hunnun? Tai jos minut talutetaan alttarille? Ymmärsin, että nämä eivät kuuluisi kuin normaaliin vihkimiseen. Meidän naimisissaolostamme ei tiedä kuin kourallinen ihmisiä (ja kaikki tänne blogiin eksyvät :D), ja tarkoitus olisi, että asia tulisi ilmi papin puheessa. Äiti ehti jo ehdottaa, että isoveljeni saattaisi minut alttarille. Minusta se oli kerrassaan loistava ajatus, mutta onhan se vähän hassua kun jo naimisissa olevaa talutellaan ja luovutetaan sulholle... Toisaalta mitäpä väliä sillä on, jos joku ei tykkää. Meidän hääthän ne loppujen lopuksi ovat.

Tämän sekavan "kirjoita nyt jotakin edes, niin saat alta pois" -plöräyksen jälkeen voinkin siirtyä lukemana hyvällä omallatunnolla muiden hääblogeja! Seuraava postaus tulee toivottavasti alle kuukauden sisään :---D ps. päivitän spotify-osion!

3 kommenttia:

  1. Kun me mietimme mahdollista maistraattivihkimistä ja siunaustilaisuutta kirkossa, niin tottakai minut olisi saatettu alttarille! Meidän häät ja puolet sukulaisista, jotka olisivat olleet hereillä, tuskin olisivat edes tajunneet olevansa siunaustilaisuudessa, eivätkä vihki-.
    Jos haluat saattajan ja hunnun, niin sitten toteutatte ne, tuskin kukaan pomppaa kesken kaiken ylös ja huutaa "että ei tämä käy, kun tämä on vain siunaustilaisuus!" XD

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista