Pitsiä ja pilvilinnoja

Siinäpä vähän lauantain tunnelmia mun 30STM:n keikalta! Kannatti herätä! Leijailen vieläkin vähän pilvissä, kun ajattelen tuota iltaa. Varmaan yksi ikimuistoisimpia hetkiä elämässäni :)

Lupailin viime postauksessa kertoilla hieman häämekostani. Mekkoja minulla on kaapit täynnä, mutta kyllähän tämä on niistä kaikkein kaunein. Eikä maksanut tonneja. Jos totta puhutaan, se maksoi vain 250 euroa, eli pääsin tästä(kin) jotakuinkin opiskelijabudjetilla. Parasta tässä on vielä se, että todennäköisesti saan mekon myytyä samaan hintaan pois, sillä en usko mallin menevän aivan heti pois muodista, eikä tarkoituksenani ole yrittää tehdä puvulla voittoa.

Ei minun oikeastaan ollut vielä tarkoitus ostaa häämekkoa. Olin käynyt niitä toki huvikseni kerran aikaisemmin kokeilemassa, mutta eipä ollut heittää monta saturaista tiskiin. Entä jos vartalooni pullahtaa 30 kiloa rasvaa ennen häitä? Jos alankin inhota pukuani enkä saa sitä myytyä eteenpäin, joudun pukeutua siihen väkisin ja vihaan itseäni vielä vanhainkodissakin, koska olenhan perin pinnallinen bitch ja häissä mekko on tietenkin pääasia!? Käydessämme sulhon kanssa Jyväskylän häämessuilla kokeilin sen suurempia odottamatta muutamaa mekkoa, jotka eivät kuitenkaan pukenut torsoani kovin nätisti. Olin jo luovuttamassa, kunnes näin rekissä jotain pitsistä ja pitkää! Grrr. Puin puvun päälleni. Sulho kehui pyllyäni. Olin myyty - samoin puku.

Pitsi törröttää vähän hassusti, hups

Suurin yllätys oli se, että mekko on merenneitomallinen. En ole koskaan pitänyt merenneitomallista ja luulin aina tulevan häämekkoni olevan prinsessamallinen joka suuntaan leviävä kermakasa. Yllätyin toden teolla, kun mekko imarteli vartaloni parhaita kohtia ja näytti suoraan sanoen uskomattoman hyvältä.  Rakastuin puvun pitsiin ja todella pitkään laahukseen (josta en tähän hätään ehtinyt ottaa kuvia, shieet. No, jääpähän jotain yllätykseksi!) Aiemmin ostamani hääkengätkin sopivat myös puvun kanssa loistavasti. :--)

Koska sulhoni oli mukana kanssani sovituskopissa auttamassa mekkoa päälleni, ei ulkonäköni tule olemaan yllätys. Minulle tämä ei ole mikään ongelma, sillä nimenomaan halusin kuulla hänen mielipiteensä. Hänhän se minua eniten hääpäivänämme katselee. Olemme alustavasti suunnitelleet potrettikuvien ottoa ennen kirkkoa, joten minkäänlaista yllätysmomenttia tuskin olisi tullut muutenkaan. Olen kokeillut mekkoa päälleni kotona muutaman kerran, istunut ja tanssahdellut. Hyvältä tuntuu. Enää puuttuvat muut härpäkkeet, kuten kaulakoru ja pääkarvoihin laitettavat blingit.