Materialismionnellisuus

Postiluukku kolisi. "Siellä se onni odottaa!!" Mölisi tuleva morsio ja punkesi ruhonsa sohvalta kohti eteistä. Pettymys oli kuitenkin järisyttävän megalomaaninen, kun kuplamuoviin käärityn materian sijasta postipate toikin jotain littanaa ja ohutta. Alkoi kuitenkin hieman naurattaa.

                         Tilasin Kiinasta pussillisen herskaa. Vai oliko ne sittenkin jotain hääjuttuja? Ei voi muistaa.

Kiva rymistellä postiin, kun luulevat siellä minun tilailevan jotain nokkaan vedettäviä jauheita ulkomailta. Marssin pakettini kanssa kotiin kuola poskella valuen.

Haaaaalleeluuja!

Paketista paljastui pitsiä, joka saapui luokseni merien ylitse hämmästyttävän nopeasti, noin viikossa. Tilasin tältä myyjältä aluksi metrin mittaisen testikappaleen, joka ylitti odotukseni. Pistin saman tien pitemmän pätkän tilaukseen. Vähän himottaisi tilata myös tuota samaista pitsiä tummansinisenä, mutta koitan malttaa vielä mieleni.

Kävin aikani kuluksi myös Suomalaisessa Kirjakaupassa, josta piti ostaa vain pikaliimaa. Lähti kuitenkin vähän lapasesta. Sulho ihmetteli, kun tulin muovipussi kolisten kotiin. Hups! Kaikkea pientä ja tarpeellista tarttui mukaan, vaikka hinta hieman hirvitti ja olisin varmasti saanut samat kamat halvemmalla interneeteistä.

Tarroja, rusetteja, satiininauhaa (sekin ebaysta! Maksoi n. euron) ja se liima.

Pienen Pinterestin selailun jälkeen ryhdyin toimiin. Kieltämättä olen hieman aikaisessa tässä askarteluvimmassani, sillä naisen mieli on tunnetusti ailahteleva. Se saattaa saman päivän aikana heittää kuperkeikkaa. "MEE NYT VITTUUN SIITÄ PYÖRIMÄSTÄ!!!" muuttuu minuutin päästä "eiku tuu sittenki antaa hali" -kuiskailuksi, tai toistepäin. Nyt puhutaan kuitenkin lähes puolestatoista vuodesta. Lohduttaudun sillä, että paskarteluni tulivat tällä kertaa maksamaan yhteensä alle viisi egeä. Mitä sain aikaiseksi?

No tämmösii ihan sikamakeita pönttöjä!

Idea on siis suoraan napattu muilta, sillä en osaa olla kovin originelli uniikki lumihiutale. Nuo lasiasiat ovat kirpparilta ja maksoivat 50 senttiä kipale. Olisin raahannut niitä kotiin säkeittäin, mutta mukana ei ollut säkkiä. Piti tyytyä kolmeen. Pitänee sukeltaa lasinkeräysastiaan ja etsiä noita keväämmällä lisää.

Pönikät ovat söpösti hieman erikorkuisia.

Kävi muuten jännä laskusuhdanne näiden kanssa onnistumisessa. Eka (vasemmalla) onnistui kuin itsestään. Toisen kohdalla rusetti ei onnistunut enää millään, vaan vaati ainakin 20 yrityskertaa ja tuskastumisen, kun se ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin ensimmäinen. Kolmannen kohdalla olin valmis heittämään lasit seinään ja perumaan häät, sillä rusetin tekeminen meni koko ajan aivan vituiksi. Onneksi sulho riensi hätiin ja tarjosi apua. Ihan hienohan siitä tuli (oikealla), enkä jaksa saada näitten takia mitään bridezillakohtauksia :--D Pirun tyytyväinen olen silti! Tilasin vielä ebaysta itsekiinnittyviä kristallitarroja, mitkä läimään tuohon rusetin keskelle. Jos ne pysyvät, mitä hieman epäilen. Erimuotosia ruokaa sisältäneitä lasipurkkeja on lisää kaapin perukoilla, mutta pitsi loppui kesken. Seuraava erä saapuu luokseni toivon mukaan ensi viikolla. Ajattelin näihin työntää sitten häissä harsokukkaa, joka on yksinkertaisuudessaan hurjan nättiä.

Häämusiikkia

Pikapäivitys! Heitin tonne ylös uuteen välilehteen mun Spotifyn hää-listalta biisuja. Eihän niitä ookaan kerääntyny vielä ku yhteensä tuommoset kuus tuntia. Ja yli vuosi aikaa häihin :----D No, ehtiipähän karsia sitten. Lisäilen sinne veisuja kun muistan, eli kannattaa tarkkailla!

Facebookin kirppiskusettajat

Verenpaineeni singahtaa nousuun kuin sadan kilon puntti penkistä tänään salilla (eli nytkähtää, muttei aivan onnistu reväyttämään verisuonta otsassa) facebookin kirppiksiä selaillessa. Nyt ei saa käsittää väärin: mielestäni kirppisten tuominen sosiaaliseen mediaan on kerrassaan loistavaa. Myyjä saa tuotteensa esille juuri sille asiakaskunnalle, joka haluaa moisia hilavitkuttimia ostaa. Normaalillakin kirppiksellä saattaisi lykästää, mutta pienemmällä voitolla ja hävikkiäkin todennäköisesti syntyisi. Ostaja taas saa haluamansa tuotteen halvemmalla. Vai saako sittenkään?

Facebookin kirppisten välistävetäjät eivät todellakaan ole uusi ilmiö. Tarkemmin ajatellen samaan sortuvat yksittäisten henkilöiden lisäksi suuret kauppaketjut ja muut vastaavat puljut. Tilataan halvalla Kiinasta ja myydään kymmenkertaiseen hintaan suomalaiselle tollerolle, joka ei tiedä paremmasta. Silti suututtaa. Tyhmähän ei ole se, joka pyytää vaan joka maksaa. Ei minua hirveästi kiinnosta, jos joku myy esimerkiksi virheostosta muutaman euron kalliimmalla, pitäähän se perse hinata postiin ja nähdä vaivaa tilinumeroitten kanssa säätämisessä ynnä muuta vastenmielistä sosiaalista toimintaa. Suoranaiset kusettajat kuitenkin aiheuttavat agrea. Muutama esimerkkitapaus:
                                              

Kyseessä on suhteellisen lievä tapaus, sillä linkitetyn lafkan voitolla myymiin tuotteisiin verrattuna hinta tulee toki halvemmaksi. En silti suurin surminkaan maksaisi noin karmeata hintaa tuotteesta, joka tulee suoraan ovelleni Kiinasta _ilman postikuluja_

Halpatyövoima rox

But wait, there's more!

Kiinalaiskätöset ja orjapalkka = helyn hinta 2,24e

Yllä oleva esimerkki taas alkaa olla sarjaa ei näin. a) Et sitten viitsinyt edes kuvata tuotetta itse, vaan nappasit kuvan suoraan ebaysta? Onnea, olet urpo. b) Vai että sisältää postituskulut, sepä ystävällistä! Tai sitten ei. Kahdeksan euron tienestit eivät ole vielä paljon, mutta moniko olisi valmis maksamaan edes kymppiä, jos tietäisi saavansa saman tuotteen kahdella eurolla ja muutamalla hilulla?

Kuvankäsittelyohjelmien asiantuntija palveluksessanne! Titanic-korukopion hinta ebayssa 2.63e, facen hääkirppiksellä hinta pompsahtaa kahteenkymppiin. Jälleen sama kuva, sillä mitäpä sitä suotta näkemään ylimääräistä vaivaa. Kyseistä Meren Sydäntä en ole koskaan livenä nähnyt, mutta voisin veikata sen olevan n. 3-vuotiaalle tytölle ihana muovikoru prinsessaleikkeihin, mutta omiin häihini en kyllä laittaiisi.

"Mutta kun PayPal on niin vaikee ja mitä jos tili tyhjenee kun kerron tunnuslukuni ja en kyllä varmasti ala kun se on niin hankalaa. Menetän rahani kiinalaiselle mafioosolle ja joudun vararikkoon!!!" Siinäpä ehkä yleisin kuulemani argumentti sille, miksi joku haluaa maksaa ylihintaa ebay-tuotteesta. PayPalin käyttäminen ei ole rakettitiedettä. Netistä löytyy useita tutoriaaleja aiheesta, esimerkiksi täältä. Kortti ei tyhjene, jollet itse tilaile euroja finaaliin löytäessäsi kaikkea ihanaa. Jos tuote ei jostain syystä tule perille, negatiivisella palautteella uhkailu auttaa aina. Jos ei kuitenkaan auta, saat maksuturvan ansiosta rahasi takaisin. Parhaimmassa tapauksessa käykin niin, että saat vahingossa tuotteen tuplana, kun hätääntynyt kiinalainen lähettää saman tuotteen uudelleen pelätessään negismerkintää ja puljunsa kaatumista. Samaan aikaan postiluukusta kolahtaa kaksi pakettia: se ensimmäinen, minkä suomalainen Posti-Pate hukkasi, ja uudelleenlähetetty tuote.

Melkoista avautumista! Lupaan ensi kerralla postata jotain iloista ja aurinkoista. Oman eteiseni lattialle on kaukaa Aasian mailta tullut materiaalionnellisuuteni täydentäjiä juurikin ebaysta. Ne ansaitsevat päästä näytille. Mutta enhän ole ainoa, joka hiiltyy kirppiskusettajista, enhän?

Instagram-seurattavaa morsioille

Sunnuntaimorjensta! Koska olen internetin ja sosiaalisen median totaalisesti koukuttama, pullamössösukupolven tyhmä, laiska ja saamaton edustaja, ajattelin jakaa teille hieman instagram-ihasteltavaa. Suosittelen Instagramin selaamista etenkin työpaikalla, kesken tunnin/luennon opettajan kuuntelemisen sijasta ja illalla sängyssä, kun sulho haluaisi halia. Inspiraationlähteenä tykkään itse enemmän Pinterestistä sen helppouden takia, mutta instagramia tulee seurattua tiiviimmin. Rentouttaa kaiken häähumun ohella kuolata toisten aamupaloja ja heittää huonoa läpyskää naamakuviin. Seuraavalla listalla pitäisi olla jotain jokaiselle. :--) Tiliä voit seurata helposti linkkiä klikkaamalla, jos kännykkä ei ole lähistöllä.

Valokuvaajat:

Katie Stoops (@katiestoops)

♥ Kuvia laidasta laitaan, sisältää myös maisemakuvia ja muuta häihin liittymätöntä matskua

♥ Mekkoja, kukkia, potretteja, koristeita...

KT Merry (@ktmerry)

♥ Häävalokuvaaja, seassa myös matkakuvia ja söpösiä eläimiä

♥ Pehmeitä, pastellisia ja tunnelmallisia potrettikuvia, joihin allekirjoittanut ihastui!

♥ Etenkin matkustelusta pitäville morsioille

Corbin Kurgin (@CorbinKurgin)

♥  Erittäin hyvälaatuisia kuvia

♥  Inspiroivia kampauksia ja kattauksia

Jose Villa (@josevilla)

♥ Bloggaaja, kirjailija ja häävalokuvaaja

♥ Ihania pariskuntakuvia, kateus iskee kääk!

Hääpukuja:

David's Bridal (@davidsbridal)

♥ Ei pelkästään hulmuavia helmoja, vaan laidasta laitaan kaikkea häihin liittyvää kivaa ja nättiä

Bhldn (@bhldn)

♥ Sama kuin edellisessä

The Bride Dress (@thebridedress)

♥ Keskittyy häämekkoihin, päivittelee silloin tällöin useamman kuvan kerralla. Noin 500 kuvaa mekkoja, ah!

Pronovias (@pronovias)

♥ Pronoviaksen instagram ei suurempia esittelyjä kaipaa.

Maggie Sottero (@maggiesottero)

♥ Sama kuin edellä

Koruja:

Harry Winston (@harrywinston)

♥ Blingbling

Tiffany&Co. (@tiffanyandco)

♥ Tyttömäistä tyyliä Tiffanylta

Kukkasia:

H. Bloom Flowers (@hbloomflowers)

♥ Flooraa jokaiseen makuun

Poppies and posies (@poppiesandposies)

♥ Kukat in action

Oak and the owl (@oakandtheowl)

♥ Näistä kolmesta ehkäpä paras!

Sekalaista inspiraatiota:

Wedding Paper Divas (@weddingpaperdivas)

Wedding Chicks (@weddingchicks)

Wedding Fantasies (@weddingfantasies)

Phuuh, semmoisia näin ensihätään! Jos olette löytäneet instagramista jonkin huippiksen häähömppäilyseurattavan, niin heittäkää kommenttiboksiin. Ikinä ei voi olla liikaa seurattavaa.

One ring to rule them all

Täällä runsaasti limaa ulos puskeva, surupukuun Suomen kiekkotappion vuoksi sonnustautunut neito, morjens! Paska peli, paskat olympialaiset (menivät satuhäittenkin päälle!! Selvä rikos ihmiskuntaa ja kaikkia tulevia morsioita ja sosiaalipornon ystäviä kohtaan.) Viikonlopun suunnitelmat karahtivatkin nätisti kiville. Varmaan ihan hyvä, etten läksi kotisohvalta levittämään flunssaani ympäriinsä. Aikaa on siis runsaasti datailuun ja hääjutuista hölöttämiseen. Tämän postauksen taustalle voi vaikka laittaa soimaan Keekin timantit ovat ikuisia. Hoe tunnelman tehostamiseksi jokaisen kuvan kohdalla raspinen "aah!"

Sivusin jo edellisessä postauksessa hieman erilaista rinkulavalintaamme. Sekä vihki- että kihlasormukseni ovat toki melko perinteisiä, mutta jännyys on asettelussa. Ennen kosintaa näytin sulholle kuvia kihlasormuksista, jotta hän tietäisi millainen maku minulla on. Toiveissa oli yksirivinen, muutaman timantin koristama valkohopeainen pyörylä. Jos mukaan saisi jotain sinistä, olisin aivan myyty. Sulho teki reippaana poikana työtä käskettyä.

Kyllä en puhdista, likaantuu kohta kuitenkin uudestaan.

Sulho bongasi sormuksen huuto.netistä. Hintaa oli vaivaiset 100 euroa. Huippulöytö. Se on simppeli, timangeja parikymmentä ja puoli kokoa liian suuri. Varsinkin aamuisin se hölskyy ikävästi. En ole silti pahoillani, sillä suuruus ei johdu mittavirheestä vaan siitä, että olen laihtunut ja nakkisormeni on ohuempi, kuin lähes vuosi sitten. Jee! Safiirit on lisätty sormukseen jälkeenpäin, enkä voisi olla tyytyväisempi. Lempivärini kulkee nyt matkassani kaikkialle. :--)

Rakastan kihlasormustani niin kovasti, että päätin sen saavan jatkossakin enemmän huomiota. Koska rahat ovat tiukilla, päädyimme ostamaan joulualeista todella simppelin "vihkisormuksen". Tarkoituksena on kuitenkin kiepauttaa sormukset toisin päin, eli kihlasta tulee vihki ja yksinkertaisemmasta, timanttileikatusta rinkulasta kihla.

Jännittävä vako, joka syntyi vahingossa

Kakkakynnen seikkailut

Vihki, eikun kihla, eikun


Photoshopin ihmelapsen filtteröintiyritykset, kai tää jo kohta tulee vastaan Pinterestissä!?

Vastoin kaikkia sääntöjä pidän silloin tällöin kotosalla ollessani kumpaakin sormusta vasemmassa nimettömässä ja haaveilen. Olen kysynyt tähän sulholta kiltisti luvan. Ei kuulemma haittaa.

Ps. tähän tuli noiden kuvien takia tuollaiset tyhmät reunat. Perkele. En jaksa säätää. Menen niistämään nenää.

€€€

Raha. Toisilla sitä on, toisilla ei. Kuulun itse ikävä kyllä jälkimmäiseen porukkaan. Olen tainnut kerran elämässäni nähdä tilillä nelinumeroisen luvun, eikä se pysynyt siellä kauaa. Monet haluavat kuulla toisten raha-asioista, mutta omia tilitietoja varjellaan kuin Klonkku kultaista sormusta. Mutta koska olen jo paljastanut olevani persaukinen kädestä suuhun elävä opiskelijanrempula, ei minulla ole enää mitään salattavaa. Tiedot tiskiin siis vaan.

Valtio antaa minulle kirstustaan kuussa noin 470 euroa (älkää kivittäkö, jos muistan väärin). Nostan lähes joka kuukausi opintolainaa 300 euroa. Tämän lisäksi äitini avustaa minua kuukausittain vaihtelevalla summalla, yleisesti ottaen noin 50-100 eurolla. Hääsäästökippoomme olen laittanut rahaa kesästä lähtien ja sulho silloin, kun pystyy. Saldo on tällä hetkellä hieman alle 500 euroa. Tiedostan, että saisin säästettyä paljon enemmänkin per kuukausi, sillä elän tällä hetkellä opintolainan ansiosta paremmin kuin moni muu opiskelija. Ehkä sitten ensi kuussa! Jolloin sorrun taas ostamaan jotain turhaa paskaa, millä en tee mitään. :D

Monet kavahtavat opintolainan nostamista, sillä se on "liian helposti saatavilla". Tämä on tavallaan totta. Verkkopankissa on parin klikkauksen päässä "nosta lainaa" -namiska, jota painamalla rahat tippuvat tilille seuraavana päivänä ja kulutusjuhla voi alkaa. En kyllä näe tässä mitään huonoa. Millaisia ehtoja lainan saamiselle sitten pitäisi asettaa, ettei se olisi liian helposti saatavaa? Ikäraja? Opintopisteet? Täytyy suorittaa riitti ja uhrata eläin opintolainan jumalille? Laina on toki laina, ja se on maksettava joskus takaisin. Stressauksen tästä jätän muille, sillä korkoprosentti on todella pieni. Kirsikkana kakun päällä opintopisteitä hätäisesti ja loistavin (...) arvosanoin kokoon kyhätessäni ja aikataulussa valmistuessani valtio vieläpä hyvittää osan lainasta. Ei minusta paskempi diili. Häihin säästämisen ohella saan syödä muutakin kuin nuudeleita, ja se jos mikä on luksusta.

Häidemme budjetti on näillänäkymin noin 4000-5000 euroa. Summa heittelee hurjasti, sillä emme vielä tiedä tarkalleen ruokien ja juomien kustannusta tai vanhempiemme mahdollista panosta. Äitini haluaa tukea minua rahallisesti, vaikka minusta avustuksen pyytäminen on hieman nihkeää. Olen kuitenkin onnellinen, että perheeni tukee ja välittää. Kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa. Suurimman osan rahoista vie yllättäen ruoka ja juoma, tilavuokra, asut ja oheishärpäkkeet kuten valokuvaus, koristeet ja naaman puunaus. Monissa asioissa olemme kuitenkin pihistelleet ja saaneet silti mieluista. Vihkisormus on jo ostettu - joulualeista. Se maksoi 110 euroa ja on supernätti. (Sormuksista on tulossa erillinen postaus, sillä juurikin raha-asioiden vuoksi päädyimme hieman erikoiseen ratkaisuun renkuloiden osalta!) Häämekko löytyi sattumalta häämessuilta, hinta pukupusseineen ja vannehameineen hippasen päälle 300. Koristeet ja muu pieni sälä tipahtaa postiluukustani. Alkuperämaa Kiina, tilauspaikka Ebay. Olen täysin vakuuttuut siitä, että saamme unelmiemme häät, eikä se vaadi suuria uhrauksia.

Miksi järjestää häät, jos ei ole rahaa tai sitä on vähän? Yksinkertaista: koska haluan niin, enkä jaksa odottaa. Selitykset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, mutta turha mitään diipadaapaselityksiä on ryhtyä kehittelemään. Tahdon mennä naimisiin mieheni kanssa ja tahdon juhlistaa sitä läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa syömällä hyvää ruokaa ja tanssimalla myöhään yöhön. Minulle nuo syyt ovat riittäviä. Isollakaan rahalla ei saa ostettua tunnelmaa, jota uskon meidän häissämme olevan.

Saatan jossain vaiheessa kyhätä budjetti-välilehden blogiin kaikkien nähtäväksi. Nyt kuitenkin töllön ääreen rakkaan kainaloon. Päivän paras hetki ♥

Esittelyssä hääkengät

Ihkaensimmäinen häihin liittyvä ostos oli kengät. Järjestys on toki melkoisen nurinkurinen, sillä yleensä kenkien tulee sopia mekkoon eikä mekon kenkiin :D ostin kuitenkin ihan rahallisista syistä, eli suomeksi koska halvalla sain.

                                

Kengät on ostettu viime kesän lopussa nyt jo ovensa sulkeneesta Krinoliinista. Liikkeestä on kirjoitettu artikkeli, jonka voi halutessaan lukea täältä. Alunperin lähdin sovittamaan häämekkoja testimielellä. Minulla ei ollut minkäänlaista havaintoa siitä, minkälainen malli ruholleni sopii, vai sopiiko mikään. Testailinkin yhtä sinisin kukin koristeltua luomusta, mutta korkean hinnan vuoksi jätin puvun (onneksi) ostamatta. Ei ehkä kannata ottaa sitä ensimmäistä "ihan kivaa" mekkoa, jos voi saada sen wau-efektin tuottavan, täydellisen puvun.

Kenkiä sovitellessa kävi parempi tuuri. Nämä popot maksoivat ruhtinaalliset 15 ekeä ja sopivat jalkaan täydellisesti! Ei mikään itsestäänselvyys, sillä kanoottini ovat mallia Aku Ankka. Lättäjalan kanssa eläminen tarkoittaa sitä, että kaikki kengät eivät yksinkertaisesti sovi, vaikka olisivat oikeaa kokoa. Ongelma tulee vastaan varsinkin korkokengissä, joissa tilaa ei monoille ole aivan liikaa. Lisäplussaa kengille tuo maltillinen korko. Saatan välttyä kompuroinnilta. Toisaalta olen kyllä mestari vetämään lipat ihan paikallaan seisoessaankin, joten mistään ei voi olla varma.

Vaikka jalassani olisivat maailman parhaat korkkarit, olen kuitenkin ikuinen tennarityttö. Siksipä metsästänkin parhaillaan vaaleita pitsitennareita, jotka jalassa voisin twerkata heiluttaa pyllyä tanssilattialla. Paras aika kyseisten kenkien etsimiselle taitaa olla kesän jälkeen, kun ne myydään pois tilaa viemästä lähes puoli-ilmaiseksi. Hakusessa olisi siis jotain tämän tapaista:

                         

En ole ikinä ollut kenkäihmisiä. En omista viittäkymmentä paria erilaisia kenkiä, enkä olisi valmis maksamaan monia satoja euroja korkokengistä, olivat ne sitten kuinka laadukkaat tahansa (olen tosin makaronia mussuttava köyhäilijä, mutta kuitenkin). Ymmärrän kengistä kiihkoilun, jos morsiolla on lyhyt mekko. Silloinhan ne ovat selvästi näkyvillä ja muuttavat kokonaisilmettä. Jos kukaan ei näe kenkiäni kuin pyydettäessä enkä voisi pitää kenkiä enää häiden jälkeen missään muussa tilaisuudessa, kokisin rahan menneen hukkaan. Ei siis Minnaparikoita minulle, kiitos :D

ps. lopuksi muutama pari kenkiä, joiden olemassaoloa en ymmärrä. Niin rumia. Jos omistat kyseisennäköiset kengät, niin mitä vittua pyydän jo etukäteen anteeksi.

  

????????

                                           
    

No... jooh.

Kohtaaminen yössä

Voisin tarinoida hieman siitä, kuinka sulhasen kanssa tapasimme ensi kerran. Hymyilyttää jo pelkkä muisteleminen, sen verran pyytämättä ja yllättäen tämä tapahtumaketju sattui :--)

Eräänä hämyisenä ja yksinäisenä koti-iltana selailin tapani mukaan erinäisiä keskustelupalstoja itseäni viihdyttääkseni. Tarjolla ei kuitenkaan ollut juuri muuta kuin vauva.fi:n "ukko vaihtoi minut 20 vuotta nuorempaan fitness-pimuun!!" -volinaa ja Demin esimurrosikäisten "ihastus vilkaisi minua koulussa, mitä tämä tarkoittaa" -ihmetystä. Kello oli vasta kymmenen, mutta olin valmis läimäisemään läppärin kannen kiinni ja hipsimään peiton alle. Päätin kuitenkin vielä vilkaista miesten oman keskustelufoorumin.

                                             

Jep. Ylilaudalla joskus vierailleet varmaan tietävät, millainen sivusto on kyseessä. Jos et tiedä, kehotan olemaan käymättä. En ole vastuussa, jos saat traumoja tai autismin.

Kiinnitin huomioni keskusteluun, jossa pyydettiin lisäämään oma postinumero. Saman postinumeron laittaneet voisivat tohtiessaan tai jaksaessaan tavata. Lisäsin huvikseni postinumeroni ja ryhdyin valmistautumaan nukkumista varten. Ihmetyksekseni joku olikin vastannut minulle ja pyysi keskustaan kaljalle. En innostunut alkoholista, mutta sovimme kuitenkin tapaamisen keskustaan keskiyöksi. Oli pakko varmistaa:

Minä: "Saanko udella ikääsi?"
Sulho: "24. Onko se ongelma :D"
Minä: "No eipä oikeastaan. Mut en mä minkään Pena viiskytneljäveen kanssa ehkä kuitenkaan haluais tavata :--D"

Kohtalo oli lähellä kusta koko homman, sillä pyöräni kumi oli puhjennut. Puolijuoksin keskustaan ja ilmestyin tapaamispaikalle hengästyneenä ja vastasyntynyneen possunpoikasen kaksoisolentona. Vastassa ei ollut Pena viiskytneljä vee eikä elopainoltaan Titanicin kanssa kilpaileva pitsanaama. Siellä oli sulho. Ensitapaamisemme jäi suurelta osin huonosti mieleen, sillä olin jostain syystä kovin jännittynyt. Vaihdoimme numerot, tekstailimme kiihkeästi ja vietin kaikki liikenevät yöni hänen luonaan. Muutaman kuukauden tapailun jälkeen romanttisuuden multihuipentumana otin ohjat käsiini parisuhteen aloituksessa. Makoilimme lähekkäin sängyllä ja kysyin malttamattomana "Alaks olee?"

Ei ollut yhtään paskempi reissu!

                                  

Alussa

Ajatuksiini ei ole hetkeen mahtunut juuri muuta kuin häät. Vapaa-aikani kulutan häihin liittyvien härpäkkeiden bongailuun kirppiksiltä ja alelaareista sekä tietysti hääblogien selailuun. Vaikka tuleva sulhoni on lähes yhtä innoissaan häiden suunnittelusta, on bloggaus loistava tapa suoltaa omat inspiksensä eetteriin. Olemme edenneet miehen kanssa erittäin nopealla tahdilla, sillä seurustelumme alkoi lokakuussa 2012. Miksipä sitä jarrutella, kun on löytänyt sen oikean, joka jaksaa perseilyäni päivästä toiseen ;)

Häiden suunnittelu on suurimman osan ajasta ihanaa. Pinterestini täyttyy pikavauhtia ja olenpa mahdollisen tulevan juhlapaikankin jo päässäni koristellut valmiiksi. Ongelmat alkavat todenteolla silloin, kun mietin kaikkien ideoideni toteutukseen tarvittavaa rahaa, jota ei juuri ole. Olen töitä etsivä opiskelija ja sulho on tällä hetkellä työtön. Emme siis varsinaisesti kieri seteleissä. Budjettimme häitä varten onkin pieni (kirjoitan aiheesta lisää myöhemmin), mutta uskon silti saavani unelmieni päivän järjestettyä. Opintolaina on kätevä juttu, kun sen voi maksaa pois sitten joskus. Näpräystaitoasteikolla olen käsityöopettajien märkä päiväuni painajainen, mutta ne perus pitsipilttipurkkituikkukupit taidan silti vääntää. Lisäksi naputan ebayn osoitekenttään ennätysvauhtia - ja luottokortin rajat paukkuvat. Jonkinlaisella DIY-meiningillä siis mennään.

Häihin liittyviä painajaisia en sentään ole vielä nähnyt, mutta kauhukuvissani häämme näyttävät samalta kuin tämän vuoden satuhäissä (on muuten paras ohjelma ever) esitetty erittäin matalan budjetin hääjuhla. Koristeet olivat kirppikseltä ja tulos oli melko jäätävä. Rakkaushan se toki pääasia on, mutta... noh.

Otan mielelläni vastaan kommentteja, olivat ne sitten millaisia tahansa :) Tervetuloa seuraamaan kanssani häiden suunnittelun etenemistä!