Materialismionnellisuus

Postiluukku kolisi. "Siellä se onni odottaa!!" Mölisi tuleva morsio ja punkesi ruhonsa sohvalta kohti eteistä. Pettymys oli kuitenkin järisyttävän megalomaaninen, kun kuplamuoviin käärityn materian sijasta postipate toikin jotain littanaa ja ohutta. Alkoi kuitenkin hieman naurattaa.

                         Tilasin Kiinasta pussillisen herskaa. Vai oliko ne sittenkin jotain hääjuttuja? Ei voi muistaa.

Kiva rymistellä postiin, kun luulevat siellä minun tilailevan jotain nokkaan vedettäviä jauheita ulkomailta. Marssin pakettini kanssa kotiin kuola poskella valuen.

Haaaaalleeluuja!

Paketista paljastui pitsiä, joka saapui luokseni merien ylitse hämmästyttävän nopeasti, noin viikossa. Tilasin tältä myyjältä aluksi metrin mittaisen testikappaleen, joka ylitti odotukseni. Pistin saman tien pitemmän pätkän tilaukseen. Vähän himottaisi tilata myös tuota samaista pitsiä tummansinisenä, mutta koitan malttaa vielä mieleni.

Kävin aikani kuluksi myös Suomalaisessa Kirjakaupassa, josta piti ostaa vain pikaliimaa. Lähti kuitenkin vähän lapasesta. Sulho ihmetteli, kun tulin muovipussi kolisten kotiin. Hups! Kaikkea pientä ja tarpeellista tarttui mukaan, vaikka hinta hieman hirvitti ja olisin varmasti saanut samat kamat halvemmalla interneeteistä.

Tarroja, rusetteja, satiininauhaa (sekin ebaysta! Maksoi n. euron) ja se liima.

Pienen Pinterestin selailun jälkeen ryhdyin toimiin. Kieltämättä olen hieman aikaisessa tässä askarteluvimmassani, sillä naisen mieli on tunnetusti ailahteleva. Se saattaa saman päivän aikana heittää kuperkeikkaa. "MEE NYT VITTUUN SIITÄ PYÖRIMÄSTÄ!!!" muuttuu minuutin päästä "eiku tuu sittenki antaa hali" -kuiskailuksi, tai toistepäin. Nyt puhutaan kuitenkin lähes puolestatoista vuodesta. Lohduttaudun sillä, että paskarteluni tulivat tällä kertaa maksamaan yhteensä alle viisi egeä. Mitä sain aikaiseksi?

No tämmösii ihan sikamakeita pönttöjä!

Idea on siis suoraan napattu muilta, sillä en osaa olla kovin originelli uniikki lumihiutale. Nuo lasiasiat ovat kirpparilta ja maksoivat 50 senttiä kipale. Olisin raahannut niitä kotiin säkeittäin, mutta mukana ei ollut säkkiä. Piti tyytyä kolmeen. Pitänee sukeltaa lasinkeräysastiaan ja etsiä noita keväämmällä lisää.

Pönikät ovat söpösti hieman erikorkuisia.

Kävi muuten jännä laskusuhdanne näiden kanssa onnistumisessa. Eka (vasemmalla) onnistui kuin itsestään. Toisen kohdalla rusetti ei onnistunut enää millään, vaan vaati ainakin 20 yrityskertaa ja tuskastumisen, kun se ei näyttänyt yhtä hyvältä kuin ensimmäinen. Kolmannen kohdalla olin valmis heittämään lasit seinään ja perumaan häät, sillä rusetin tekeminen meni koko ajan aivan vituiksi. Onneksi sulho riensi hätiin ja tarjosi apua. Ihan hienohan siitä tuli (oikealla), enkä jaksa saada näitten takia mitään bridezillakohtauksia :--D Pirun tyytyväinen olen silti! Tilasin vielä ebaysta itsekiinnittyviä kristallitarroja, mitkä läimään tuohon rusetin keskelle. Jos ne pysyvät, mitä hieman epäilen. Erimuotosia ruokaa sisältäneitä lasipurkkeja on lisää kaapin perukoilla, mutta pitsi loppui kesken. Seuraava erä saapuu luokseni toivon mukaan ensi viikolla. Ajattelin näihin työntää sitten häissä harsokukkaa, joka on yksinkertaisuudessaan hurjan nättiä.

Facebookin kirppiskusettajat

Verenpaineeni singahtaa nousuun kuin sadan kilon puntti penkistä tänään salilla (eli nytkähtää, muttei aivan onnistu reväyttämään verisuonta otsassa) facebookin kirppiksiä selaillessa. Nyt ei saa käsittää väärin: mielestäni kirppisten tuominen sosiaaliseen mediaan on kerrassaan loistavaa. Myyjä saa tuotteensa esille juuri sille asiakaskunnalle, joka haluaa moisia hilavitkuttimia ostaa. Normaalillakin kirppiksellä saattaisi lykästää, mutta pienemmällä voitolla ja hävikkiäkin todennäköisesti syntyisi. Ostaja taas saa haluamansa tuotteen halvemmalla. Vai saako sittenkään?

Facebookin kirppisten välistävetäjät eivät todellakaan ole uusi ilmiö. Tarkemmin ajatellen samaan sortuvat yksittäisten henkilöiden lisäksi suuret kauppaketjut ja muut vastaavat puljut. Tilataan halvalla Kiinasta ja myydään kymmenkertaiseen hintaan suomalaiselle tollerolle, joka ei tiedä paremmasta. Silti suututtaa. Tyhmähän ei ole se, joka pyytää vaan joka maksaa. Ei minua hirveästi kiinnosta, jos joku myy esimerkiksi virheostosta muutaman euron kalliimmalla, pitäähän se perse hinata postiin ja nähdä vaivaa tilinumeroitten kanssa säätämisessä ynnä muuta vastenmielistä sosiaalista toimintaa. Suoranaiset kusettajat kuitenkin aiheuttavat agrea. Muutama esimerkkitapaus:
                                              

Kyseessä on suhteellisen lievä tapaus, sillä linkitetyn lafkan voitolla myymiin tuotteisiin verrattuna hinta tulee toki halvemmaksi. En silti suurin surminkaan maksaisi noin karmeata hintaa tuotteesta, joka tulee suoraan ovelleni Kiinasta _ilman postikuluja_

Halpatyövoima rox

But wait, there's more!

Kiinalaiskätöset ja orjapalkka = helyn hinta 2,24e

Yllä oleva esimerkki taas alkaa olla sarjaa ei näin. a) Et sitten viitsinyt edes kuvata tuotetta itse, vaan nappasit kuvan suoraan ebaysta? Onnea, olet urpo. b) Vai että sisältää postituskulut, sepä ystävällistä! Tai sitten ei. Kahdeksan euron tienestit eivät ole vielä paljon, mutta moniko olisi valmis maksamaan edes kymppiä, jos tietäisi saavansa saman tuotteen kahdella eurolla ja muutamalla hilulla?

Kuvankäsittelyohjelmien asiantuntija palveluksessanne! Titanic-korukopion hinta ebayssa 2.63e, facen hääkirppiksellä hinta pompsahtaa kahteenkymppiin. Jälleen sama kuva, sillä mitäpä sitä suotta näkemään ylimääräistä vaivaa. Kyseistä Meren Sydäntä en ole koskaan livenä nähnyt, mutta voisin veikata sen olevan n. 3-vuotiaalle tytölle ihana muovikoru prinsessaleikkeihin, mutta omiin häihini en kyllä laittaiisi.

"Mutta kun PayPal on niin vaikee ja mitä jos tili tyhjenee kun kerron tunnuslukuni ja en kyllä varmasti ala kun se on niin hankalaa. Menetän rahani kiinalaiselle mafioosolle ja joudun vararikkoon!!!" Siinäpä ehkä yleisin kuulemani argumentti sille, miksi joku haluaa maksaa ylihintaa ebay-tuotteesta. PayPalin käyttäminen ei ole rakettitiedettä. Netistä löytyy useita tutoriaaleja aiheesta, esimerkiksi täältä. Kortti ei tyhjene, jollet itse tilaile euroja finaaliin löytäessäsi kaikkea ihanaa. Jos tuote ei jostain syystä tule perille, negatiivisella palautteella uhkailu auttaa aina. Jos ei kuitenkaan auta, saat maksuturvan ansiosta rahasi takaisin. Parhaimmassa tapauksessa käykin niin, että saat vahingossa tuotteen tuplana, kun hätääntynyt kiinalainen lähettää saman tuotteen uudelleen pelätessään negismerkintää ja puljunsa kaatumista. Samaan aikaan postiluukusta kolahtaa kaksi pakettia: se ensimmäinen, minkä suomalainen Posti-Pate hukkasi, ja uudelleenlähetetty tuote.

Melkoista avautumista! Lupaan ensi kerralla postata jotain iloista ja aurinkoista. Oman eteiseni lattialle on kaukaa Aasian mailta tullut materiaalionnellisuuteni täydentäjiä juurikin ebaysta. Ne ansaitsevat päästä näytille. Mutta enhän ole ainoa, joka hiiltyy kirppiskusettajista, enhän?