Kevätmasis

Halojaa! En jaksa selitellä pientä repsahdustani päivittelyn kanssa, mutta selitän kuitenkin: ei ole ollut kiire, ei ole ollut juuri koulujuttuja, olen reissannut jonkin verran, mutta mitään suurta ei ole tapahtunut. Olen vaan ollut todella laiska. Muutama päivä sitten totesimme parhaan ystäväni kanssa sairastuneemme lähes jokakeväiseen "ei voisi vähempää kinostaa" -tautiin. Tiedättekö sen tunteen, kun ei innostu mistään, mikään ei liikuta? Jos kodin ulkopuolelle raahautuminen sattuu onnistumaan, väsyttää koko ajan niin maan perkeleesti, ettei kuitenkaan jaksa tehdä mitään järkevää. Luennoilla olen päivitellyt tumblria ja taistellut unta vastaan. En mennyt sitseille, koska en vaan innostunut yhtään. Ainoa elämäniloni koko kuluneen huhtikuun ajan on ollut tietokone ja televisio, etenkin tietyt sarjat. Rakastan yli kaiken Supernaturalia, Game of Thronesia ja uusimpana lisäyksenä Vikingsia. Samalla naamaan pitää tunkea rekkalastillinen herkkuja, jotka lievittävät ameebamaista olotilaa. Perseeni leviää uskomattomiin mittoihin, sillä salilla käyntikin on tämän jakson aikana selvästi hiipunut. Prkle!

Yhtenä valopilkkuna tämän synkeysankeuspaskaviikon keskellä toimi hyvän ystäväni hääkutsu. Pääsemme ukkelin kanssa kesäkuussa häihin jännittämään ja saamaan ehkä inspiraatiotakin. Suomeksi sanottuna siis pöllin kaikki hyvät ideat ja käytän ne omissa paardeissani. Häät järjestetään samalla paikkakunnalla, jossa me ensi vuonna (kääks) tanssahtelemme. Odotan noita kekkereitä todella innolla! Etenkin siksi, että illemmalla nuoret siirtyvät varsinaisesta hääpaikasta morsion rantamökille rennompaan (ja alkoholinhuuruiseen) illanviettoon. Tämä siksi, että varsinaisella juhlapaikalla ei ole mahdollisuutta tarjota vieraille niitä perinteisiä Tallinnantuliaisjuomia. Tiedossa toivottavasti tiukka humalatila ja nolla järveen hukkunutta vierasta.

Meidän hääkutsussa kerrotaan kaikki oleellinen

Pääsiäiseksi lähdemme keskelle ei mitään, eli siis Etelä-Pohjanmaalle. Köyhä opiskelija pääsee äiskän lihapatojen ääreen ja syömään trulleille varatut suklaat. Pääsemme myös sulhon kanssa pönöttämään pääsiäiskokon ääreen, sillä niitähän kotiseudullani riittää. Samalla reissulla voisimme käydä taas pällistelemässä tulevaa hääpaikkaa, tosin vain ulkoapäin. Syistä jotka olen tainnut kertaalleen tässä blogissa mainita. Lupaan ottaa paskoja kuvia kännykkäkameralla, jos muistan.

Ps. Meidän kutsukorttikuoriin ei sitten tule niitä geneerisiä sormuspostimerkkejä tai horsmapuskia. Sulimme sulhon kanssa näille hienouksille, sillä pylly on pop! Anoppikin varmaan tykkää siloisesta arsesta ja naamasta, joka moikkaa tuttavallisen kutsuvasti kassit otsalla.

Sikahauskaa läpändeerusta

Yksi suurimmista syistä, miksi olen tuon kaljupään miekkoseni kanssa sitoutumassa kunnes kuolema tai Diablo kolmonen lisäreineen meidät erottaa, on huumori. Joka on paskaa. Todella uupeloiden lempinimien (Kisse, Puppe, Perunapää, Pieruhousu) lisäksi vammailu ulottuu hauskojen kuvien ja videoiden linkittelyyn facebookin chatissa, kun istumme kahden metrin päässä toisistamme. Kommunikoimme ulisemalla. Nuolen välillä miehen partaa tai poskea ärsyttääkseni, koska jostain kumman syystä hän ei kovasti arvosta tätä toimintaa. Laulamme toisillemme tyhmiä lauluja. Sulho saattaa kysyä montakin kertaa päivässä "mennäänkö naimisiin?" ja aikoo kuulemma jatkaa tätä häiden jälkeenkin. Ihan vielä ei ole mennyt hermo. Kun mies kehuu minua nätiksi tai kauniiksi, väännän naamalleni mahdollisimman ruman ilmeen todistaakseni geenilottovoittoni olemassaolon. Ynnä muuta ynnä muuta. Jokaisella parilla varmasti on näitä kumppanin kanssa tapahtuvia perseilyjä, kertokaa ihmeessä teidän!

Tyä_miäs_huumori on parasta

Meillä on sopimus, että olemme yhdessä ruttuisina rusinoina ja seniileinä vanhainkotikäppänöinäkin. Sulho dementoituu kivasti ja minusta tulee lihava, pullantuoksuinen Justiina-mummo kaulimineen kaikkineen. Tiedostamme tähän tilanteeseen johtavan olennaisimman syyn: jos jostain kumman syystä joskus eroaisimme, ei meitä enää huolisi kukaan. Olemme pilanneet toisemme aivan kieroon. :---D Joudun koulussa ollessani joskus keskittymään tiukasti, etten mäiski opiskelijakavereitani perseelle. Teen sitä nimittäin kotona hyvin usein. Onneksi parhaan ystäväni (ja tulevan kaasoni) kanssa saan sentään tehdä vammanaamoja ilman paheksuvia katseita.

Minusta on parasta, että saan olla oma itseni miehen kanssa ollessa. Yritän kovasti vaikuttaa vakavastiotettavalta aikuiselta kodin ulkopuolella, mutta kotona ollessani vaivun usein taaperon tasolle. Vähäinenkin yliopistointellektuellisuus (HAHAHAHAHAHAHA t: humanisti) karisee samantien, kun avaan kotioven ja ulisen tervehdyksen kotona haalariasussaan odottelevalle puolisolle. Tästä tekstistä saattaa saada sellaisen kuvan, ettemme olisi koskaan tosissamme tai puhuisi Aikuisten Ihmisten Tärkeistä Asioista kuten kuinka talous on yhtä pökälettä ja nyt barrikaadeille sen ja tämän asian puolesta. Väääääääärin. Linkkailemme usein uutisjuttuja toisillemme ja keskustelemme niistä henkeviä. Loistava esimerkki on tämä huippu-uutinen: http://www.esaimaa.fi/Online/2014/04/02/Seisokki+saattaa+haista+Imatralla/2014117192755/4
Rakkautta on se, kun voi silittää toisen karvaista pyllyä, sanoa omaksi perunapääksi ja lähettää chatissa sydämiä, kun toinen istuu melkein vieressä.