Vaimo

Olen ollut vaimo viisi päivää. Valitsimme maistraattipäiväksi joskus vuoden alussa tietämättämme viikon paskimman päivän. Satoi ja tuuli ja minun oli hurjan kylmä. Mukaamme otimme parhaan ystäväni ja hänen avokkinsa. Jännitin morsiushuoneessa, sillä vihkijä oli noin viisi minuuttia myöhässä. Vitsailin sulholle, että vielä ehtii karata, jos tahtoo. Itse toimitus oli ohi viidessä minuutissa. Aikaa olisi varmaan mennyt vielä vähemmän, jos vihkijäsetä ei olisi puhunut raaaauhaaallliseeeelllaaa ääääneeeellllääää pitkiä taukoja pitäen. Meitä sulhon kanssa hieman nauratti sedän intensiivinen katsekontakti ja rauhallisuus. Etenkin loppurunon kohdalla minua alkoi hymyilyttää niin, että jouduin purra hammasta pysyäkseni tyynenä. Oli lähellä, etten itkenyt. Lopuksi saimme käteen kirjekuoren, jossa oli vihkitodistus ja lopussa luettu runo. Otimme yhteiskuvat ja raapustimme nimet vieraskirjaan. Olo oli aika epätodellinen, vaikka mikään ei tavallaan ollut muuttunut. Mitä nyt olin juuri luvannut viettää loppuelämäni toisen kanssa ja tahtonut rakastaa hyvinä ja huonoina aikoina. Vanhempamme tai ystäväpiirimme eivät tästä tiedä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Mutta onneksi nyt kirjoitan tästä nettiin kaikkien nähtäväksi :-----D

Ohjeistin sulhoa pitämään minua kädestä kiinni koko toimituksen ajan, etten lennä perseelleni.

Maistraatin jälkeen menimme romanttisesti syömään American Dineriin (:----D opiskelijabudjetti rulez). Alunperin piti suunnata Gringos Locosiin, mutta yllätykseksemme se olikin laitettu kuun alussa remonttiin. Kiva juttu! No, burgeri maistui taivaallisen hyvältä ja mieli oli hyvä. Ruuan päälle joimme porukalla vielä drinksut baarissa ennen tuulista kotimatkaa. Illemmalla ei tapahtunut mitään erikoista. Sulhon kaveri tuli käymään, juotiin skumppaa. syötiin kaupasta hätäpäissään ostettua suklaakakkua ja katseltiin töllöstä jääkiekkoa. Uroot lähtivät baariin rellestämään, mutta tuore morsio oli väsynyt ja jäi kotiin tutimaan. Niin sitä vaan heti jätettiin vaimo yksin kotiin, nalkuti nalkuti!!11 No ei kai.

Kosto tästä huutavasta vääryydestä tulikin sitten väsymyksenä ja krapulana, melko odotetusti toki. Olisin ollut hieman vahingoniloinen, mutta seisaalleen nuokahtelevaa sulhoa kävi lähinnä vähän sääliksi. Olimme nimittäin ystäväni kanssa sopineet kuvaussessiot, joissa tulisi näyttää hehkuvalta ja superupeelta. Miehen kasvoilta huokui turvotus ja lurpsahtelevat silmät. Nice. Kuvia otettiin ympäri kaupunkia parikolmesataa. Suureksi ilokseni muutama jopa onnistui! Näytän omasta mielestäni kuvissa aina ihan pölöltä ja läskiltä ja nenä on liian iso ja eiks mulla ookaan vielä jättipersettä vaikka oon kyykänny ainaki kolkyt kertaa ja oon troo fitnessgurl-92. Kuvissa meillä oli samat asusteet kuin maistraatissa. Mun mekko löytyi ihan sattumalta Seppälästä hintaan 29,95 ja kukkahärpäke on hankittu riistohintaan Glitteristä. Nää kuvat on mun mielestä tosi ihania. Mulla on melkoisen komea kaljupäämies<3 Pusutteluvaroitus!

”Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana.
Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne.
Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita.
Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä.
Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin.
Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä.”

Sikahauskaa läpändeerusta

Yksi suurimmista syistä, miksi olen tuon kaljupään miekkoseni kanssa sitoutumassa kunnes kuolema tai Diablo kolmonen lisäreineen meidät erottaa, on huumori. Joka on paskaa. Todella uupeloiden lempinimien (Kisse, Puppe, Perunapää, Pieruhousu) lisäksi vammailu ulottuu hauskojen kuvien ja videoiden linkittelyyn facebookin chatissa, kun istumme kahden metrin päässä toisistamme. Kommunikoimme ulisemalla. Nuolen välillä miehen partaa tai poskea ärsyttääkseni, koska jostain kumman syystä hän ei kovasti arvosta tätä toimintaa. Laulamme toisillemme tyhmiä lauluja. Sulho saattaa kysyä montakin kertaa päivässä "mennäänkö naimisiin?" ja aikoo kuulemma jatkaa tätä häiden jälkeenkin. Ihan vielä ei ole mennyt hermo. Kun mies kehuu minua nätiksi tai kauniiksi, väännän naamalleni mahdollisimman ruman ilmeen todistaakseni geenilottovoittoni olemassaolon. Ynnä muuta ynnä muuta. Jokaisella parilla varmasti on näitä kumppanin kanssa tapahtuvia perseilyjä, kertokaa ihmeessä teidän!

Tyä_miäs_huumori on parasta

Meillä on sopimus, että olemme yhdessä ruttuisina rusinoina ja seniileinä vanhainkotikäppänöinäkin. Sulho dementoituu kivasti ja minusta tulee lihava, pullantuoksuinen Justiina-mummo kaulimineen kaikkineen. Tiedostamme tähän tilanteeseen johtavan olennaisimman syyn: jos jostain kumman syystä joskus eroaisimme, ei meitä enää huolisi kukaan. Olemme pilanneet toisemme aivan kieroon. :---D Joudun koulussa ollessani joskus keskittymään tiukasti, etten mäiski opiskelijakavereitani perseelle. Teen sitä nimittäin kotona hyvin usein. Onneksi parhaan ystäväni (ja tulevan kaasoni) kanssa saan sentään tehdä vammanaamoja ilman paheksuvia katseita.

Minusta on parasta, että saan olla oma itseni miehen kanssa ollessa. Yritän kovasti vaikuttaa vakavastiotettavalta aikuiselta kodin ulkopuolella, mutta kotona ollessani vaivun usein taaperon tasolle. Vähäinenkin yliopistointellektuellisuus (HAHAHAHAHAHAHA t: humanisti) karisee samantien, kun avaan kotioven ja ulisen tervehdyksen kotona haalariasussaan odottelevalle puolisolle. Tästä tekstistä saattaa saada sellaisen kuvan, ettemme olisi koskaan tosissamme tai puhuisi Aikuisten Ihmisten Tärkeistä Asioista kuten kuinka talous on yhtä pökälettä ja nyt barrikaadeille sen ja tämän asian puolesta. Väääääääärin. Linkkailemme usein uutisjuttuja toisillemme ja keskustelemme niistä henkeviä. Loistava esimerkki on tämä huippu-uutinen: http://www.esaimaa.fi/Online/2014/04/02/Seisokki+saattaa+haista+Imatralla/2014117192755/4
Rakkautta on se, kun voi silittää toisen karvaista pyllyä, sanoa omaksi perunapääksi ja lähettää chatissa sydämiä, kun toinen istuu melkein vieressä.