€€€

Raha. Toisilla sitä on, toisilla ei. Kuulun itse ikävä kyllä jälkimmäiseen porukkaan. Olen tainnut kerran elämässäni nähdä tilillä nelinumeroisen luvun, eikä se pysynyt siellä kauaa. Monet haluavat kuulla toisten raha-asioista, mutta omia tilitietoja varjellaan kuin Klonkku kultaista sormusta. Mutta koska olen jo paljastanut olevani persaukinen kädestä suuhun elävä opiskelijanrempula, ei minulla ole enää mitään salattavaa. Tiedot tiskiin siis vaan.

Valtio antaa minulle kirstustaan kuussa noin 470 euroa (älkää kivittäkö, jos muistan väärin). Nostan lähes joka kuukausi opintolainaa 300 euroa. Tämän lisäksi äitini avustaa minua kuukausittain vaihtelevalla summalla, yleisesti ottaen noin 50-100 eurolla. Hääsäästökippoomme olen laittanut rahaa kesästä lähtien ja sulho silloin, kun pystyy. Saldo on tällä hetkellä hieman alle 500 euroa. Tiedostan, että saisin säästettyä paljon enemmänkin per kuukausi, sillä elän tällä hetkellä opintolainan ansiosta paremmin kuin moni muu opiskelija. Ehkä sitten ensi kuussa! Jolloin sorrun taas ostamaan jotain turhaa paskaa, millä en tee mitään. :D

Monet kavahtavat opintolainan nostamista, sillä se on "liian helposti saatavilla". Tämä on tavallaan totta. Verkkopankissa on parin klikkauksen päässä "nosta lainaa" -namiska, jota painamalla rahat tippuvat tilille seuraavana päivänä ja kulutusjuhla voi alkaa. En kyllä näe tässä mitään huonoa. Millaisia ehtoja lainan saamiselle sitten pitäisi asettaa, ettei se olisi liian helposti saatavaa? Ikäraja? Opintopisteet? Täytyy suorittaa riitti ja uhrata eläin opintolainan jumalille? Laina on toki laina, ja se on maksettava joskus takaisin. Stressauksen tästä jätän muille, sillä korkoprosentti on todella pieni. Kirsikkana kakun päällä opintopisteitä hätäisesti ja loistavin (...) arvosanoin kokoon kyhätessäni ja aikataulussa valmistuessani valtio vieläpä hyvittää osan lainasta. Ei minusta paskempi diili. Häihin säästämisen ohella saan syödä muutakin kuin nuudeleita, ja se jos mikä on luksusta.

Häidemme budjetti on näillänäkymin noin 4000-5000 euroa. Summa heittelee hurjasti, sillä emme vielä tiedä tarkalleen ruokien ja juomien kustannusta tai vanhempiemme mahdollista panosta. Äitini haluaa tukea minua rahallisesti, vaikka minusta avustuksen pyytäminen on hieman nihkeää. Olen kuitenkin onnellinen, että perheeni tukee ja välittää. Kaikki eivät ole yhtä onnellisessa asemassa. Suurimman osan rahoista vie yllättäen ruoka ja juoma, tilavuokra, asut ja oheishärpäkkeet kuten valokuvaus, koristeet ja naaman puunaus. Monissa asioissa olemme kuitenkin pihistelleet ja saaneet silti mieluista. Vihkisormus on jo ostettu - joulualeista. Se maksoi 110 euroa ja on supernätti. (Sormuksista on tulossa erillinen postaus, sillä juurikin raha-asioiden vuoksi päädyimme hieman erikoiseen ratkaisuun renkuloiden osalta!) Häämekko löytyi sattumalta häämessuilta, hinta pukupusseineen ja vannehameineen hippasen päälle 300. Koristeet ja muu pieni sälä tipahtaa postiluukustani. Alkuperämaa Kiina, tilauspaikka Ebay. Olen täysin vakuuttuut siitä, että saamme unelmiemme häät, eikä se vaadi suuria uhrauksia.

Miksi järjestää häät, jos ei ole rahaa tai sitä on vähän? Yksinkertaista: koska haluan niin, enkä jaksa odottaa. Selitykset ovat itsekkäitä ja pinnallisia, mutta turha mitään diipadaapaselityksiä on ryhtyä kehittelemään. Tahdon mennä naimisiin mieheni kanssa ja tahdon juhlistaa sitä läheisten ja rakkaiden ihmisten kanssa syömällä hyvää ruokaa ja tanssimalla myöhään yöhön. Minulle nuo syyt ovat riittäviä. Isollakaan rahalla ei saa ostettua tunnelmaa, jota uskon meidän häissämme olevan.

Saatan jossain vaiheessa kyhätä budjetti-välilehden blogiin kaikkien nähtäväksi. Nyt kuitenkin töllön ääreen rakkaan kainaloon. Päivän paras hetki ♥